Sväng
ilmoitustaulu bio yhteystiedot harput äänitteet
Tarinat  
 

Meiltä on usein kysytty, että mistä Sväng sai oikein alkunsa. Kirjataan tähän siksi muutama lause jälkipolville talteen.

Oman kappaleensa ansaitsee tietysti bändin nimi ja sen lausunta-asu.

Ensinnäkin, nimi lausutaan suomeksi - eli aivan kuten se kirjoitetaankin, äällä. Sväng on tietysti myös ruotsia ja esiintyy usein ajo-ohjeissa ja Ikean kuvastoissa jostakin kumman syystä, mutta emme nyt välitä siitä, eikä sillä ole mitään tekemistä tämän jutun kanssa.

Nimeen liittyvä tarina on niiltä ajoilta, kun Joukolla oli joukko huuliharppuoppilaita ja tämä ensemble pyrki soittamaan yhdessä ensimmäisiä kertoja. Kannustavaan tyyliinsä Jouko ei tuominnut oikopäätä tätä hyvää yritystä, vaan kannusti oppilaitaan sanomalla, että tämä homma ei vielä ihan svengaa, vaan ehkä korkeintaan svängaa. Jostakin syystä tämä lausahdus jäi muhimaan ja ilmeisesti sisuunnutti sen verran joitakin soittajia, että nykyään termi svängaa on saanut aivan päinvastaisen merkityksen.

Sväng-yhtye voidaan sanoa saaneen alkunsa Eero Turkan ja Joukon keskustelusta Eeron kakkostutkintoaiheesta. Aiheen teema sinänsä oli helppo valita, sillä Eero oli jo tutustunut ja innostunut Romanialaisesta kansanmusiikista. Kun tutkinnon aihe oli omat sävellykset ja improvisaatio, selvää oli, että Eero tekisi sen huuliharpulla. Jouko kuitenkin ehdotti, että entäpä jos pistettäisiin pystyyn kokonainen kvartetti?! Hän tarjoutui itse mukaan, samoin Sibelius-Akatemian riveistä tiedettiin ja tunnettiin kolmas lahjakas muusikko: Eero Grundström. Vielä tarvittiin bassoharpun varteen soittaja. Jouko kysyi ensin Kimmo Pohjosta, mutta Kimmo oli aivan liian kiireinen. Hän kuitenkin ehdotti Pasi Leinoa, joka oli aikaisemmin soittanut Kimmon ja Raimo Sirkiän kanssa bassoharppua.

Pasi suostui siltä istumalta ja eikä muuta kuin harjoittelemaan. Turkka pisti sävellyskynän viuhumaan ja pian meillä oli pari metriä partituuria sekä runkoa improvisaatioosuudelle. Tuloksena oli kokonainen Romanialainen sarja huuliharppukvartetille. Esityksen kesto oli noin puoli tuntia. Tähän mahtui paljon puhaltamista ja imemistä, runsaasti vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Niille, joille Balkanin alueen kansanmusiikki ei ole tuttua, pitää mainita vielä että eräs tämän musiikin erikoispiirre on suomalaisittain outo tahtilaji: 7/16. Aina harjoitusten jälkeen koko bändi horjui onnahtelevasti kotiin saakka - eikä päihteillä ollut sillä mitään tekemistä.

Konsertti tutkintolautakunnalle ja paikalle saapuneelle runsaslukuiselle yleisölle oli suuri menestys. Samaan aikaan huomasimme myös, että harjoittelu oli ollut erittäin kannustavaa, lopputulos oli meidänkin mielestämme hyvä ja erilainen ja hauska, ja meillä oli ryhmänä ollut erittäin hauskaa koko ajan. Tässähän oli kaikki yhtyesoiton edellytykset aivan käden ulottuvilla! Saimme tutkintolautakunnalta myös kannustavaa palautetta jatkaa tästä vielä pidemmälle.

SVÄNG oli syntynyt!

Ryhdyimme lähes siltä istumalta miettimään ensimmäisen levyn materiaalia. Sitä työstämällä ja harjoittelemalla meille syntyi ihan mallikas konserttiohjelmisto, jota saatoimme ryhtyä markkinoimaan. Kiertue Ranskassa ja Belgiassa joulukuussa 2003 teki erittäin hyvää keikkarutiinille ja bändi alkoi oikeasti svängaamaan viimeistään silloin.

Vakavasti puhuen - tällaisen kokoonpanon, josta puuttuu rytmisoittimet, svägaamaan saaminen ei ole ihan helppo juttu. Se vaatii yllättävän paljon ilmaa, sylkeä, hikeä ja muita luonnon raaka-aineita. Rankka harjoittelu tuottaa kuitenkin tulosta ja palkitsee sillä ilolla, että biisivalikoima kasvaa tasaisesti.

Alkuperäisestä Romanialaisesta sarjasta on ohjelmistossa enää vain yksi osuus ja koko sarjaa ei ole esitetty koskaan uudestaan. Sen sijaan uutta musiikkia syntyy koko ajan olemme tehneet jo viisi albumia. Olemme jatkuvasti saaneet erittäin kannustavaa palautetta ja kun perinteiset huuliharppupiirit kommentoivat musiikkiamme sanomalla, että tällaista ei ole kukaan aikaisemmin tehnyt, tiedämme olevamme oikealla polulla.

Sväng